sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Pakkaspäiviä

Viime aikoina ei oikein ole ollut päivitettävää. Kotia on myllätty uuteen uskoon pikkuhiljaa ja tästä kaaoksesta ei oikein viitsi kuvia laittaa näkyviin. Mutta pikkuhiljaa tavarat löytävät paikkansa ja näkee mitä pitää vielä hankkia ja mistä voi luopua. Kiitoksia viime viikonlopun tehokkaalle kaksikolle, joiden avulla työt etenivät hurjasti.

Kävimme tyttäreni kanssa katsomassa ystäväni koiran pentuja. Suloisia ja pienoisia olivat, nyt ovat jo lähteneet kävelemään eli pitäisi käydä taas kuvailemassa ja ihailemassa pikkuisia.

Yhtenä viikonloppuna teimme tyttöseni kanssa herkkuja; Rocky Road -suklaaherkkua. NAM! Hyvää oli niin kauan kuin kesti. Tyttöseni toivoikin jo, että tekisimme niitä pian uudelleen.


Työmatkoja olemme kulkeneet paljon yhdessä työkaveri kanssa ja maisemat ovat kauniita ja aurinkoakin on välillä näkynyt. Mukavaa, kun matkalla voi rupatella kaikenlaista sen sijaan, että istuisi autossa koko matkan yksin radiota kuunnellen.


 Kävin viime keskiviikkona syömässä ja vaihtamassa kuulumisia Espoo Kahvituvassa.  Ihana tunnelmallinen paikka. Historiakin on kiinnostava. Suosittelen kaikille Espoossa kävijöille. Talvisinkin siellä on tunnelmaa, mutta erityisesti kesäisin voi nauttia koko pihapiiristä.


 "iimeisellä alkuperäisellä paikallaan Bembölen vanhalla kylämäellä (Kangulibacka) sijaitseva vanha kantatila on Bell. Sen paritupatyyppinen matala suhteellisen hyvin säilynyt päärakennus kuuluu Espoon vanhimpiin asiunrakennuksiin. Sen suuri tupa taitteisine sisäkattoineen ja komeine parruineen sekä kamari, sali ja eteinen on rakennettu vuonna 1737. Hirsinen pitkänurkkainen rakennus on ulkopuolelta pystylaudotettu ja punamaalattu. Katto on tiiltä. Sisätiloissa on tehty kahvilakäytön vaatimia muutoksia.

Bell oli 1600-luvun yksi Bembölen suuren kylän kymmenestä kantatilasta. Silloin sen omisti Anders Eriksson. Kautta 1600-luvun tila oli köyhä ja välillä autiona. Vuonna 1688 Bell määrättiin Vihdin Tervalammen ratsutilan augmentiksi. Isovihan aikana Bembölen kylän taloihin majoittui vuosikausiksi venäläistä sotaväkeä. Sodan jälkeen Bell oli niin perusteellisesti poltettu, ettei siitä ollut "jäljellä talon nurkkaakaan". Bellin uudessa tuvassa toimi 1760-luvulla kestikievari. Paikka olikin edullinen, sillä talon kohdalla haarautui Kuninkaantiestä sen Helsinkiin johtava haara. 

Kun vanhaa rakennusta uhkasi purku 1916, sitä ajateltiin museorakennukseksi. Hanke ei purettu. Vuosina 1917-38 Bell toimi ajoittain muonamiehen asuntona, suutarin työpajana, kouluna jne. Kahvilatoiminta alkoi 1939. Talvisodan aikana rakennukseen oli sijoitettu kätilöopiston synnytysosasto.
Sodan jälkeen kahvilatoiminta taas jatkui ja ja se on siitä asti tullut tunnetuksi ja hyvin suosituksi ruoka- ja kahvipaikkana, Bembölen Kahvitupana.
Päärakennuksen vieressä on kaksikerroksinen luhtiaitta, johon on liitetty uusi ulkorakennus."
Lainattu Kahvituvan sivuilta

Toisessa tilassa olisi ollut tunnelmallinen ja lämmittävä takkatulikin, mutta en viitsinyt kuvailla koska se puoli oli koko ajan täynnä ihmisiä.

Toivottavasti pakkaset vähän lauhtuisivat. Ensi lauantaina on ulkoilupäivä töissä ja olisi mukava nauttia kärsimisen sijaan. Ja aurinkokin saa minun puolestani paistaa.

3 kommenttia:

  1. Kahvitupa on tosiaan ihana paikka. Monen monta kertaa tuli lapsena siellä isän kanssa käytyä. Välillä syömässä, välillä berliininmunkilla. Nyt taitaa viime kerrasta olla jo pari vuotta. Täytyykin pistäytyä uudelleen. Ja nimenomaan sillä puolella missä on takka =).

    VastaaPoista
  2. Hei, kahvitupa on tuttu paikka minullekin, on ihana välillä poiketa vaikka kotiruoalle, jos ei itse jaksa laittaa ;)

    VastaaPoista
  3. Kahvitupa on loistava paikka poiketa teelle tai vaikka syömään. Pitäisi käydä useammin :)

    VastaaPoista